Piparminttupoika

Kävelin kirjastossa nuorten osastolla hieman kiireissäni, (kyllä, vaikka olen kohta 20-vuotias tykkään vielä joskus lukea nuortenkirjoja) kädet täynnä kirjoja ja uutuus hyllyltä loisti tutun kirjailijan nimi: Tuija Lehtinen. Nappasin kirjan käteeni lukematta edes takakantta, sillä kuten sanoin, olin kiireessä. Marssin lainaustiskille ja lainasin kirjat. Vasta autossa huomasin, ettei kirja ollut Tuija Lehtisen käsialaa vaan Tiina Lehtinevan. Liekö ajatuskatkos vai äkillinen lukihäiriö pistänyt kirjaimet hyppimään silmilläni, kun luin kirjailijan niin väärin. Noh, tekevälle sattuu ja mitäpä tuosta, nyt sain mahdollisuuden tutustua uuteen kirjailijaan!

Piparminttupoika kertoo 19-vuotiaasta Lotasta, joka on juuri toipumassa sairaalassa leikkauksen jälkeen, kun huoneeseen tuodaan toinen tyttö. Lotta on tuskin ehtinyt vilkaistakaan uutta huonetoveriaan, kun tytölle saapuu vierailijoita: kaksi hyvännäköistä poikaa. Tyttö ei ole vielä hereillä, joten pojat pyytävät Lottaa kertomaan, että Petteri ja Jooa piipahtivat vierailulla.

Pian poikien lähdön jälkeen tyttö herää ja Lotta esittäytyy. Tytön nimi on Emilia ja Petteri on hänen poikakaverinsa. Lotalle selviää myös miksi Emilia on sairaalassa: he olivat joutuneet auto-onnettomuuteen, Emilian jalka oli vääntynyt ja se piti leikata.

Tytöt ystävystyvät katsellen Frendejä ja syöden piparminttukarkkeja. Lottaa kuitenkin kiinnostaa tuo toinen poika, joka oli hymyillyt hänelle avoimesti, kun pojat olivat käyneet vierailulla. Voisiko Jooa pitää hänestä, vaikka Lotalla ei ollut edes kulmakarvoja? Ne kyllä kasvaisivat takaisin ajanmyötä, mutta ymmärtäisikö poika? Voiko kukaan edes olla kiinnostunut Lotasta sillä tavalla?

>> Miksi mä ikinä paranin? Miksi Emilian piti tulla mun huoneeseen? Miksi Jooan piti tunkeutua mun elämään? Kaikki vaan vihaa mua! Miksi mä edes kuvittelin, että tän kaiken jälkeen joku vielä haluais olla mun kanssa! >>

Piparminttupoika on juuri nuorille sopiva kirja, jossa on romantiikkaa ja selviytymisen makua, uusia ja vanhoja ystäviä ja nuorten jokapäiväisiä ongelmia ja niistä selviytymistä.

Kirja oli ihan hyvä, mutta ehkä se oli hieman nuoremmille tarkoitettu. Itse olisin pitänyt tästä kirjasta varmasti enemmän, jos olisin voinut lukea sen silloin, kun olin 14-15 - vuoden ikäinen. Nyt kirja ei oikein sytyttänyt suuria tunteita, vaan se oli "perus-kamaa"

>>

Nälkäpeli

Siinäpä vasta kirja. Luin tämän kirjan ensimmäisen kerran v. 2009, jolloin lainasin sen kirjastosta. Ensimmäisen lukukerran jälkeen minun oli pakko ostaa kirja itselleni. Olen niitä ihmisiä, jotka kiinnittävät ensimmäisenä huomion kirjan kanteen. Jos kansi on mielenkiintoinen, kirja on varmasti mielenkiintoinen.

Nälkäpeli kertoo Pohjois-Amerikasta, josta suurin osa on tuhoutunut maan tasalle. Jäljelle jääneestä osasta syntyi Panem, jonka kansalaiset koettivat taistella kapinan hallitsijoita vastaan. Panem jaettiin 13 Vyöhykkeeseen ja Capitoliin, Panemin pääkaupunkiin. 13. Vyöhyke on tuhottu, jotta ihmiset näkisivät Capitolin vallan ja sen, mitä he voivat tehdä, jos ihmiset alkavat kapinoida heitä vastaan uudestaan. Vyöhykkeet ovat hyvin köyhiä ja ihmisten Vyöhykkeillä pitää tehdä töitä Capitolille. Jokaisella Vyöhykkeellä on omat vientituotteet, joita Capitolin rikkaat asukkaat käyttävät ja ostavat kilvan. Esimerkiksi Vyöhykkeellä 4 ihmiset ovat erikoistuneet kalastukseen, Vyöhykkeellä 8 tuotetaan vaatteita ja Vyöhykkeellä 12 louhitaan kivihiiltä kaivoksista.

     Rangaistukseksi kapinasta Capitolin hallitsijat ovat laatineet nälkäpelin. Joka vuosi jokaiselta Vyöhykkeeltä yksi poika ja yksi tyttö (iältään 12-18 vuotiaat) joutuvat osallistumaan nälkäpeliin. Nälkäpeliin osallistuu joka vuosi yhteensä 24 kilpailijaa, joista vain yksi säilyy hengissä kilpailun loppuun saakka. Kilpailijoita sanotaan tribuuteiksi. Nälkäpeli nauhoitetaan ja lähetetään koko Panemiassa television välityksellä kaikille Vyöhykkeille.

     Nälkäpelin ideana on eliminoida muut vastustajat, jotta itse säilyisit hengissä. Toisin kuin joissain kilpailuissa ja peleissä, osallistujat säilyvät hengissä, nälkäpelissä vain voittaja voi elää. Kun nälkäpelin voittaa, voittaa koko loppuelämäkseen hyödykkeitä ja ruokaa perheelleen ja Vyöhykkeellekin sataa lahjoja.

     Nälkäpeli järjestetään 75. kertaa tänä vuonna. Tänä vuonna nälkäpeliin joutuu 16-vuotias Katniss, pelastaessaan 12-vuotiasta sisartaan, Primrosea huonolta arpaonnelta. Katniss joutuu kamppailemaan pelin aikana elämän ja kuoleman rajamailla...

>>  "Prim!" Tukahtunut huuto kumpuaa kurkustani, ja lihakseni heräävät eloon. "Prim!" Minun ei tarvitse tunkeutua väkijoukon läpi, sillä ihmiset tekevät heti tilaa, ja eteeni aukeaa esteetön reitti lavalle. Tavoitan Primin juuri kun hän aikoo nousta askelmat. Heilautan kättä ja tuuppaan hänet taakseni. >>

 

Suzanne Collins on osannut kirjoittaa Nälkäpelin niin koukuttavasti, että luin kirjan yhdeltä istumalta. Sen jälkeen olen pohtinut monet kerrat, kuinka joku voi keksiä jotain noin hienoa, mutta omalla tavalla tietenkin karmeaa. Kirja on sanomattakin paras kirja, jonka olen lukenut pitkään aikaan. Suosittelen teitä kaikkia lukemaan kirjan.

Ensi perjantaina 23.3.2012 Nälkäpeli ilmestyy elokuvateattereihin, enkä malta odottaa, että pääsen katsomaan sen! Hiukan hirvittää miten elokuva on tehty, kuinka monta tärkeää kohtaa siitä on jätetty pois ja kuinka näyttelijöiden valinta voi vaikuttaa elokuvan laatuun. Toisaalta en haluaisi nähdä elokuvaa ollenkaan, sillä sitten illuusioni kirjasta saattaa mennä pilalle, toisaalta taas palan halusta nähdä elokuvan. Toivotaan, että elokuvaa ei ole pilattu nopeilla näyttelijä valinnoilla tai liian kiireellisellä aikataululla!

Nälkäpeli koukuttaa - Stephen King

Nälkäpeli on suurenmoinen - Stephenie Meyer

>>

Esittäytyminen

Olen kohta 20-vuotias nainen ja tällä hetkellä olen koulunkäynnin ohjaajana ala-asteella. Lasten kanssa työskentely on hauskaa, sillä jokainen päivä on erilainen! Lapset ovat mahtavia.

Olen lukenut kirjoja siitä asti, kun opin lukemaan ja sitä ennen äitini luki minulle ääneen. Aloitin blogin, jotta voisin jakaa lukemani kirjat teidän kanssanne.

Tuli tässä pohdittua illalla, että mitähän kirjaa lukisin seuraavaksi. No, hiillostin sitten erästä kaveriani ja hän kertoi kirjoja, joita oli lukenut. Ajattelin sitten, että huomenna voisi kipaista kirjastoon lainaamaan ison kasan hyviä kirjoja ja ahmia ne kaikki hyvillä mielin. Kun siinä sitten hetken olimme pohtineet ja ruotineet hyviä kirjoja, aloin etsiä kyseisiä kirjoja kirjastomme sivuilta. Mutta kuinka ollakkaan: joka ainoa kirja, jota kaverini ehdotti, oli lainassa. Kuinka uskomaton tuuri voi olla? No, päätin sitten turvautua toisten bloggareiden kirjatarjontaan ja sieltä löytyi muutama hyvä vinkki. Huomenna suuntana siis kirjasto ja kirjojen metsästys!