Samantekevää

Kävin kirjastossa (taas - miksi oikeastaan edes mainitsen tätä, sillä hyvin harvoin näin köyhänä opiskelijana ostan kirjoja ennenkuin olen lainannut ne kirjastosta ja todennut ne tarpeeksi hyviksi, että voisin ne ostaa omakseni) ja harhailin nuorten puolelle. Olen nykyään harvoin käynyt nuorten puolella, sillä nuoruus on jo taakse jäänyttä elämää!
Kuitenkin, käteeni tarttui uutuus hyllystä kirja nimeltä Samantekevää - kirjoittanut tanskalainen Janne Teller.

Uudet seiskaluokkalaiset saapuvat kouluun kesäloman jälkeen. "Iloitkaa tästä päivästä tänään, lapset. Ei olisi lomaa, ellei olisi koulua." opettaja sanoo. Samassa hetkessä Pierre Anton julistaa, että kaikki on ihan samantekevää, pakkaa laukkunsa, eikä häntä nähdä koulussa sen jälkeen. Tuon päivän jälkeen Pierre Anton istuu luumupuussa ja nakkelee ohi kulkevia luokkatovereitaan luumuilla huudellen heille kaiken aikaa, ettei millään ole mitään väliä.
Muut haluavat todistaa Pierre Antonille, että jollakin on jotain väliä. Luokkatoverit keräävät tavaroita, joilla heidän mielestään on väliä. He päättävät näyttää merkityksen kasan Pierre Antonille kun se on valmis. Sitten Pierre Anton näkee, että jollakin on väliä ja ehkä hän palaa kouluun ja lakkaa heittelemästä luumuja ohikulkevien lasten niskaan.


>> "Elisen pikkuveli", Ole sanoi vihdoin, ja tuntui kuin tuulenpuuska olisi käynyt sahan läpi.
Oli iltapäivä. Istuimme merkityksen kasan ääressä ja tiesimme kaikki, mitä Olen sanat tarkoittivat. Elisen pikkuveli oli kuollut jo kaksivuotiaana ja hänet oli haudattu kirkonmäellä olevalle hautausmaalle. Olen sanat tarkoittivat sitä, että meidän pitäisi kaivaa ylös Elisen pikkuveljen arkku..." >>


Kirja todella pistää miettimään asioita. Missä se näkymätön raja menee, mitä on sopivaa vaatia tuohon merkityksen kasaan? Mielestäni kirjaa lukevat saavat pohtia omia moraalejaan. Itseäni kauhistutti muutamassa kohdassa nuorten häikäilemätön tapa pyytää jotain esinettä merkityksen kasaan, jotain sellaista, mikä ei olisi itselläni juolahtanut mieleenkään. Sitten aloin pohtimaan, onko tuollaisia nuoria todella olemassa?
Yhdessä kohtaa nuoret suuttuvat kauheasti, koska Pierre Anton ei välitä heidän merkityksen kasastaan ja ilkkuu heille. Nuoret hakkaavaat Pierre Antonin siitä hyvästä. Tämä taas osoittaa sen, että he ovat epäkypsiä eivätkä hallitse tunteitaan, vaan purkavat sen tuolla tavoin.
Kirja oli puhtaan raaka. Se oli häiritsevää aluksi, mutta nyt kirja on mielestäni loistoteos. En sano, että hyväksyn asioita, mitkä tapahtuivat kirjassa (tämä pätee kaikkiin kirjoihin - varsinkin Nälkäpeliin, sillä siinäkin tapetaan viattomia lapsia vain viihteen vuoksi), mutta sanon, että kirja oli hyvä.




>>