Surunsyöjät

Surunsyöjät on Veera Laitisen esikoisromaani, joka on julkaistu hänen ollessa vasta 14-vuotias.

Hope McKaya on teini-ikäinen tyttö, joka asuu pienessä kaupungissa. Eräänä päivänä kouluun tulee uusi oppilas: Victor Calloway. Järisyttävän komea ja salaperäinen poika kiinnittää Hopen mielenkiinnon heti alkuun. Heidän yhteiset biologian tunnit ovat varsin mielenkiintoisia, ainakin Hopen mielestä, kun hän yrittää selvittää mikä Victor on miehiään. Victor tuntuu kylmältä ja etäiseltä, mutta vähän ajan päästä hän myöntää Hopelle, joka niin kiivaasti ja jopa agressiivisesti on yrittänyt lähestyä poikaa, että hän on koko tämän ajan tykännytkin Hopesta. He alkavat seurustella, mutta jokin ei kuitenkaan ole oikein. Victor lähtee joskus treffeiltä kiireenvilkkaa selittämättä Hopelle sanaakaan katoamistempuistaan ensin näprättyään vanhaa paperinpalaa käsissään hetken. Hopea alkaa mietityttää mikä Victorilla on, kun hän saa käsiinsä sen paperinpalan, kaikki ratkeaa, eikö?

>> Hengitin hitaasti ja syvään, vilkaisin vielä kerran kaiteen yli kovaa vauhtia virtaaviin, auringonsäteissä hehkuviin aaltoihin ja astuin itsekin kaiteelle. Sydämeni tykytty rinnassani hullun lailla ja kielsin itseäni katsomasta alas; pelkäsin korkeita paikkoja. Pelko ei ollut ennen estänyt minua millään muotoa, mutta tällaisissa tilanteissa tämä pieni heikkous tulee aina takaisin.
Onkohan tämä sittenkään ihan järkevää, tuumin ja olin tulla katumapäällä. Ravistin kuitenkin päätäni ja kielsin itseltäni mokomat ajatukset. Kun kerran oli päätetty mennä, päätöksestä ei luistettaisi! >>

Kirjasta huomaa, että se on Laitisen ensiromaani ja että hän on ollut nuori sen kirjoittaessaan. Kirjasta löytyy kirjoitusvirheitä ja kuvauksia, joita ei ole käytetty oikein. Ihmettelin suuresti, miten kustannusyhtiö on julkaissut kirjan näin virheellisenä. Kustannusyhtiö on Ivanrotta, joka vaikutti heti jotenkin hämäräperäiseltä. Yhtiö julkaisee kirjoja, jos ne ovat sen mielestä hyviä ja tämän kirjan perusteella heidän standardinsa eivät ole kovin vaativat.
Listaan tähän ihan huvinvuoksi muutamia kuvauksia, joita Laitinen on kirjoittanu romaaniinsa, joita ei mielestäni ole käytetty oikein (lainaukset ovat suoraan kirjasta):
"Huoneeseen laskeutui hetkeksi peilinkirkas hiljaisuus, jonka aikana näpräsin sylissäni olevaa tyynyä Sarahin leikitellessä pehmonallellani."
"Hänkään ei ollut vanhentunut millimetrin sadasosaa valokuvien ottamispäivän ja tämän päivän välillä."
Kuten näette, kuvaukset ovat ontuvia ja tarkoittavat aivan eriä, kuin kirjailija on yrittänyt ilmaista.
Jos luette kirjan, tulette myös huomaamaan paljon samaa kuin Stephenie Meyerin kirjoittamassa Twilight-sarjassa;
- Victor tulee kouluun uutena oppilaana ja Hope kiinnittää huomionsa heti häneen
- Hopen ja Victorin ensi kontakti tapahtuu biologian tunnilla, aivan kuten Twilight sarjassa
- Victor on salaperäinen eikä kerroa kaikkea Hopelle. Hän yrittää suojella Hopea kaikin tavoin.
Kaikki nämä asiat on kuin poimittu Meyerin kirjoista. En väitä että Meyerin kirjat ovat hyviä, päinvastoin. Ihmetyttää vain, miten kustannusyhtiö ei ole huomannut näitä yhdenkaltaisuuksia, kun ovat lukeneet kirjan.

Surunsyöjät on samannimisen romaanisarjan ensimmäinen osa. Voin vakuuttaa, että toista osaa en lue. Kirja oli mielestäni kauhea.




>>