Yön eläjä

Kate Thompson on brittiläinen nuortenkirjailija. Häneltä on suomennettu nuorten fantasiakirja Vihreän saaren laulu, joka on voittanut Whitbread-palkinnon ja Guardian-palkinnon, sekä osittain irlantilaiseen mytologiaan perustuva kirja Yön eläjä.

Bobbyn äiti päättää, että he muuttavat Dublinista maalle Bobbyn käytöksen takia; hänestä on tullut nuorisorikollinen. Bobby varastelee autoja kavereidensa kanssa, juo alkoholia ja polttaa pilveä yömyöhään, koulustakin on paljon poissaoloja. Bobbyn äiti ajattelee, että ehkä maaseutu saa Bobbyn aisoihin ja muuttaa hänen käytöstään. Bobby ei ajattele samalla tavalla.
Kun äidin silmä välttää, hän varastaa talon entisen vuokralaisen (joka on kadonnut kuin tuhkatuuleen) auton ja lähtee sillä kohti Dublinia. Pako kuitenkin epäonnistuu ja Bobby joutuu palaamaan takaisin.
Heidän naapurinsa ei ilahdu auton varastamisesta, sillä se on hänen autonsa vuokralaisen hävittyä. Naapuri vaatii korvausta. Millä Bobbyn köyhä yksinhuoltaja äiti maksaisi auton? Ei mitenkään, sillä Bobby maksaa sen itse; tekemällä töitä naapurin maatilalla.
Naapurissa asuu myös vuokraisännän äiti: vanha mummo varoittaa perhettä eräästä öistestä liikkujasta, jolle pitää jättää aina maitoa ulos ikkunalaudalle. Muuten otus tulee vaaralliseksi ja voi vaikka hyökätä heidän kimppuunsa. Kukaan heistä ei ota varoitusta tosissaan, sillä naapurin mummo vaikuttaa höperöltä.
Ehkä heidän kuitenkin olisi kannattanut. Bobby saa huomata myös, että hänen äitinsä idea muuttaa maalle, kauas Dublinista ei johtunut yksin Bobbystä.

>> Heräsin johonkin. Ensin kuvittelin, että se kuului alakerrasta, sisältä talosta, mutta sitten kuulin sadepisaroiden ropisevan kattoon ja tajusin, että se oli sitä. Ensimmäiseksi ajattelin, että olimme saaneet heinät tehtyä juuri ajoissa. Se nauratti minua, ja sitten ajattelin, miten Coley oli ollut putoavinaan heinäkuorman päältä, ja minua nauratti taas. Ihme runkkari.
Ja sitten kuulin jotain alhaalta. Jotakin liukui pöytää pitkin. Tai ehkä koira oli törmännyt pöydänjalkaan tai jotain. Pidätin hengitystäni. Kuiskailiko joku? >>


Kirja vaikutti ensi alkuun tavalliselta nuorten kirjalta, jossa käsiteltiin normaaleja ongelmia teinin arjessa: varastelua, tupakointia, kotiintuloaikojen rikkomista, tottelemattomuutta... Mutta kun kirja eteni, loppua kohden tuli "sala-oksennus". Miten sitä voisi paremmin kuvata? Kaikki kirjan salaperäisyydet paljastuivat kertaheitolla kirjan lopussa ja kirja loppui heti sen jälkeen kuin seinään.

Kirja oli hyvä, tavallinen nuorten kirja, joka oli maustettu pienellä jännityksellä ja salaperäisyydellä yliluonnolliseen.



"Täydellisen kiehtova ja läpeensä lumoava, huomattavan herkkä. Tällaisia kirjoja on harvassa"
- The Guardian





>>